Arvostelen Matti Remeksen (s.1955 Mänttä) teoksen Tappaja. Kirjan kustantaja on Otava ja se julkaistiin vuonna 2013. Kirjassa on 215 sivua. Hinta on n. 25€ internetistä ostettuna.
Matti Remeksen kahdeksannessa romaanissa on toimiva ja tavallinen aihe/ laji eli kysessä on jännitysromaani/dekkari, joka kuuluu Ruben Waara- sarjaan. Sarjan tapahtumapaikat sijoittuvat Remeksen kotipaikkakunnille Hankoon ja Espooseen.
Ruben Waara on hankolainen mies, joka harrastaa salapoliisina toimimista. Hänellä on aikuinen tytär ja kaksi pientä lastenlasta sekä naisystävä nimeltä Rea. Waara on tunnettu Hangossa osallisuudestaan monen paikallisen rikoksen ja mysteerien ratkaisemiseen.
Dekkarin toinen päähenkilö on mustaihoinen amerikkalainen Neil Kärki. Amerikansuomalaisen perheen adoptoima entinen nuorisorikollinen joutui adoptioisoisänsä Kallen huostaan, kun hänen adoptiovanhempansa kuolivat. Hurskasta uskonlahkoa johtanut perhe yritti istuttaa nuoreen Neiliin jumalanpelkoa. Aikuisena Neilin luottamus isoisäänsä kuitenkin horjuu, eikä hän halua totella tätä.
Tappajan tapahtumat sijoittuvat pääosin kesäiseen Hankoon. Isoisä Kalle on lähettänyt Neil Kärjen Suomeen suorittamaan antamaansa tehtävää. Neilin pitää etsiä Hangosta sukulaisensa Max ja tappaa tämä. Neil löytää Maxin, mutta on varsin haluton tekemään sitä, mitä on pyydetty. Oikeastaan hänen aikomuksena on koko ajan ollut vain päästä pois isoisänsä luota, kesäksi Suomeen. Kuitenkin eräänä kesäiltana Hangossa tapahtuu ampumavälikohtaus, jonka myötä Ruben Waara astuu taas kuvioihin.
Kirjassa on sekä minä- että hänkertoja. Neil Kärki on minäkertojana ja välillä taas kerronta on hänmuodossa. Se tuo kirjaan mukavaa vaihtelua, kun kerronta ei ole koko ajan samanlaista. Kirja on jaettu selkeästi minä- ja hänkertojalukuihin.
Romaani on suunnattu nuorille aikuisille, mutta menee varmasti teineille sekä vanhemmillekin aikuisille.
Kirjassa ei ole kuvitusta muuten kuin kansissa. Kannet ovat tyylikkään yksinkertaiset ja selkeät: kuva on Hangon satamasta.
Tappaja on yksi parhaista lukemistani teoksista. Kirja oli koukuttava; se vei mennessään alusta saakka eikä sitä ei voinut jättää kesken. Kirja oli kirjoitettu todella hyvin ja juoni oli mielenkiintoinen.
S.H. (8. lk.)
Matti Remeksen kahdeksannessa romaanissa on toimiva ja tavallinen aihe/ laji eli kysessä on jännitysromaani/dekkari, joka kuuluu Ruben Waara- sarjaan. Sarjan tapahtumapaikat sijoittuvat Remeksen kotipaikkakunnille Hankoon ja Espooseen.
Ruben Waara on hankolainen mies, joka harrastaa salapoliisina toimimista. Hänellä on aikuinen tytär ja kaksi pientä lastenlasta sekä naisystävä nimeltä Rea. Waara on tunnettu Hangossa osallisuudestaan monen paikallisen rikoksen ja mysteerien ratkaisemiseen.
Dekkarin toinen päähenkilö on mustaihoinen amerikkalainen Neil Kärki. Amerikansuomalaisen perheen adoptoima entinen nuorisorikollinen joutui adoptioisoisänsä Kallen huostaan, kun hänen adoptiovanhempansa kuolivat. Hurskasta uskonlahkoa johtanut perhe yritti istuttaa nuoreen Neiliin jumalanpelkoa. Aikuisena Neilin luottamus isoisäänsä kuitenkin horjuu, eikä hän halua totella tätä.
Tappajan tapahtumat sijoittuvat pääosin kesäiseen Hankoon. Isoisä Kalle on lähettänyt Neil Kärjen Suomeen suorittamaan antamaansa tehtävää. Neilin pitää etsiä Hangosta sukulaisensa Max ja tappaa tämä. Neil löytää Maxin, mutta on varsin haluton tekemään sitä, mitä on pyydetty. Oikeastaan hänen aikomuksena on koko ajan ollut vain päästä pois isoisänsä luota, kesäksi Suomeen. Kuitenkin eräänä kesäiltana Hangossa tapahtuu ampumavälikohtaus, jonka myötä Ruben Waara astuu taas kuvioihin.
Kirjassa on sekä minä- että hänkertoja. Neil Kärki on minäkertojana ja välillä taas kerronta on hänmuodossa. Se tuo kirjaan mukavaa vaihtelua, kun kerronta ei ole koko ajan samanlaista. Kirja on jaettu selkeästi minä- ja hänkertojalukuihin.
Romaani on suunnattu nuorille aikuisille, mutta menee varmasti teineille sekä vanhemmillekin aikuisille.
Kirjassa ei ole kuvitusta muuten kuin kansissa. Kannet ovat tyylikkään yksinkertaiset ja selkeät: kuva on Hangon satamasta.
Tappaja on yksi parhaista lukemistani teoksista. Kirja oli koukuttava; se vei mennessään alusta saakka eikä sitä ei voinut jättää kesken. Kirja oli kirjoitettu todella hyvin ja juoni oli mielenkiintoinen.
S.H. (8. lk.)