Kuun pimeä puoli (toim. Juri Nummelin, 352s., 2013)
Juri Nummelin on tehnyt loistavaa työtä kerätessään yhteen suomalaisia ihmissusitarinoita. Kirjan alussa on todella valaiseva johdanto, jossa puidaan läpi hieman tarkemmin myyttiä ihmissusista. On todella hienoa, että johdaantoon on osattu ja muistettu laittaa loistava runo vuonna 1941 (uudelleen filmatisointi v. 2010) valmistuneesta elokuvasta The Wolf Man;
Even a man who is pure in heart
and says his prayers by night
may become a wolf when the wolfbane blooms
and the autumn moon is bright. (s. 10)
Kuten kirjassa mainitaankin, sanat ovat täysin fiktiiviset, mutta silti ne muistetaan yhä ihmissusitarinoissa.
Sain kirjaan valikoitujen novellien avulla paljon uusia näkemyksiä ihmissusista. Oli kiinnostavaa lukea, kuinka jokaisella kirjailijalla oli oma kuva ihmissusista. Eräs kirjailijoista oli sitä mieltä että ihminen saa suden voimat täydenkuun aikaan, kun taas toisen mielestä ihminen muutui kokonaan sudeksi. Myös perinteisestä Punahilkka-sadusta oltiin kirjoitettu kokonaan uusi versio, jossa susi olikin punahilkka itse! Paras kirjassa olleista novelleista on luultavasti Anne Leinosen Tuonenkalma, surmansuitset, vaikka siinä esiintynyt ihmissusi ei edustanutkaan ihannettani. Oli myös mukavaa lukea minulle niin tuttua Tapani Baggen tekstiä novellissaKaulapanta. Huonoin tarina taas oli Kotiseutuni, jonka on kirjoittanut Sari Peltoniemi. Tarinassa yritetään jäljitellä ala-asteikäisen tytön kirjoitustaitoa, mutta on tuskaa lukea novellia joka vilisee kirjoitus- ja kielioppivirheitä.
Minulle kirja tarttui käteen koska nautin ihmissusitarinoista ja minua kiehtoi ajatus siitä, että yhteen kirjaan on yhditetty useiden eri kirjailijoiden novelleja. Tämä novelli kokoelma teki minuun niin hyvän vaikutuksen, että minun täytyy lukea myös kakasi muuta "sarjaan" kuuluvaa novellikokoelmaa joissa ruovitaan läpi zombiet (Tuhansien zombien maa) ja vampyyrit (Verenhimo). Suosittelisin kirjaa ennen kaikkea ihmissusista ja vanhoista uskomuksista kiinnostuneille ihmisille.
M.M. (8.lk)
Juri Nummelin on tehnyt loistavaa työtä kerätessään yhteen suomalaisia ihmissusitarinoita. Kirjan alussa on todella valaiseva johdanto, jossa puidaan läpi hieman tarkemmin myyttiä ihmissusista. On todella hienoa, että johdaantoon on osattu ja muistettu laittaa loistava runo vuonna 1941 (uudelleen filmatisointi v. 2010) valmistuneesta elokuvasta The Wolf Man;
Even a man who is pure in heart
and says his prayers by night
may become a wolf when the wolfbane blooms
and the autumn moon is bright. (s. 10)
Kuten kirjassa mainitaankin, sanat ovat täysin fiktiiviset, mutta silti ne muistetaan yhä ihmissusitarinoissa.
Sain kirjaan valikoitujen novellien avulla paljon uusia näkemyksiä ihmissusista. Oli kiinnostavaa lukea, kuinka jokaisella kirjailijalla oli oma kuva ihmissusista. Eräs kirjailijoista oli sitä mieltä että ihminen saa suden voimat täydenkuun aikaan, kun taas toisen mielestä ihminen muutui kokonaan sudeksi. Myös perinteisestä Punahilkka-sadusta oltiin kirjoitettu kokonaan uusi versio, jossa susi olikin punahilkka itse! Paras kirjassa olleista novelleista on luultavasti Anne Leinosen Tuonenkalma, surmansuitset, vaikka siinä esiintynyt ihmissusi ei edustanutkaan ihannettani. Oli myös mukavaa lukea minulle niin tuttua Tapani Baggen tekstiä novellissaKaulapanta. Huonoin tarina taas oli Kotiseutuni, jonka on kirjoittanut Sari Peltoniemi. Tarinassa yritetään jäljitellä ala-asteikäisen tytön kirjoitustaitoa, mutta on tuskaa lukea novellia joka vilisee kirjoitus- ja kielioppivirheitä.
Minulle kirja tarttui käteen koska nautin ihmissusitarinoista ja minua kiehtoi ajatus siitä, että yhteen kirjaan on yhditetty useiden eri kirjailijoiden novelleja. Tämä novelli kokoelma teki minuun niin hyvän vaikutuksen, että minun täytyy lukea myös kakasi muuta "sarjaan" kuuluvaa novellikokoelmaa joissa ruovitaan läpi zombiet (Tuhansien zombien maa) ja vampyyrit (Verenhimo). Suosittelisin kirjaa ennen kaikkea ihmissusista ja vanhoista uskomuksista kiinnostuneille ihmisille.
M.M. (8.lk)